Neurologia - vastauksia toimintakyvyn yhtälöihin?

Liikkeen ja liikkumisen ammattilaisille neurologia tarjoaa lukemattomia kontaktipintoja käytännön työhön. Se on kuitenkin laaja aihealue, joka voi herättää sekä uteliaisuutta että epätoivoa. Kannattaako liikunta- ja terveysalalla menettää hermojaan neurologian parissa?

Fysioterapia on ongelmanratkaisua

Toiminta- ja suorituskykyä edistäessä työstetään usein erilaisia ongelmanratkaisuprosesseja, ja mitä paremmin ongelmaa ymmärretään, sitä helpommin se saadaan ratkaistua. Yleisesti ymmärretään, että hermosto on mukana lukemattomissa kuntoutusalalla olennaisissa ilmiöissä, kuten esimerkiksi liikkeessä, kivussa, kehon hahmottamisessa ja oppimisessa. Myös useimmat fysioterapeuttiset interventiot - on sitten kyse aktiivisesta liikkeestä tai manuaalisista toimista - vaikuttavat muiden asioiden ohella hermostoon.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei neurologian keskeinen rooli yhtälönratkonnassa vielä paistattele ammattilaisten yleisenä mielenkiinnon kohteena. Olen usein törmännyt fysioterapeuttien keskusteluissa ja koulutuksissa toisteltuihin lyhykäisiin mainintoihin "neurofysiologisista muutoksista" esimerkiksi manuaalisen terapian vaikutukset kuittaavana kommenttina. Keskustelu ei sen pidemmälle juuri etene - eikä ihme, sillä yleensä keskustelijoiden asiaosaamisen rajat tulevat vastaan. Me kuntoutusalan ammattilaiset ymmärrämme neurologiaa useimmiten varsin pintapuolisesti. Perusopinnoissa aihetta kolutaan niukalti ja kovin usein hermoston merkitys liitetään neurologisiin sairauksiin ja ehkä kipupotilaiden autonomiseen säätelyyn.

Neurologia herättää kysymyksiä...

Olen työurani aikana useasti tuijotellut osaamiseni rajoja sekä erilaisten oirekuvien että terapiamenetelmien äärellä, päätäni raapien ja uteliaisuudesta kihisten. Mitkä neurofysiologiset muutokset? Mielestäni kysymys on ilmeinen ja todella kutkuttava, ja hämmästelenkin ettei asiaa juuri kuule ammattilaisten keskuudessa pureskeltavan.

Polttavana pintaan nousevia kysymyksiä on helppo listata lisää. Mitä kaikkea hermostossa oikein tapahtuu? Mikä muutokset oikeastaan saa aikaan? Aiheuttavatko kaikki manuaaliset toimet samanlaisia muutoksia, vai onko tekniikoilla, suunnalla tai kestolla eroja? Miten pitkäkestoisia nuo muutokset ovat? Miten muuten "neurofysiologisia muutoksia" saadaan aikaan kuin manuaalisin menetelmin? Miksei niistä puhuta koulussa? Voidaanko terapeuttisin toimin vaikuttaa erilaisiin neurofysiologisiin muutoksiin, joita tiedetään tapahtuvan esimerkiksi erilaisissa sairauksissa ja kiputiloissa? Voitaisiinko sellaista tietoa hyödyntää asiakastyössä? Kuinka paljon näitä asioita on tutkittu?

Laajaan aiheeseen voi olla työlästä tarttua. Kun kylmiltään vilkaisee esimerkiksi sentraalisen sensitisaatioon liittyviä kivunsäätelyjärjestelmän muutoksia käsittelevää artikkelia, tekee herkästi mieli pakittaa edelliseen elämänvalintojen risteykseen ja vaihtaa kulkusuuntaa. Yksityiskohtia on paljon ja aiempaa tarttumapintaa saattaa olla hyvin vähän. Herää sarja uusia kysymyksiä. Mistä aloittaa neurologiaan perehtyminen? Miten tämä edes auttaisi minua käytännön työssä? Kuuluuko tämä minun tontilleni? Tiedetäänkö näistä asioista ylipäätään vielä kovin paljoa? Kannattaako minun satsata neurologiaan, kun haluan kehittyä työssäni monella muullakin osa-alueella?

...ja tarjoaa vastauksia

Hermoston toiminnasta tiedetään valtavan paljon. Sekä hermoston normaali rakenne ja toiminta että erilaisiin sairauksiin ja vammoihin liittyvät hermostolliset vaikutukset ovat jo vuosikymmeniä olleet suuren tieteellisen ja kliinisen mielenkiinnon kohteena. Yksittäisten aivoalueiden ja laajempien hermoverkkojen toimintaa on tutkittu ja tutkitaan edelleen mittavasti, ja monien elementtien toimintaa ymmärretään varsin yksityiskohtaisesti. Lukuisten sairauksien ja vammojen neurologisista vaikutuksista on runsaasti kirjallisuutta, ja nykyaikaisten kuvantamismenetelmien ansiosta uutta tietoa saadaan huimaa vauhtia. Myös erilaisten terapiainterventioiden hermostollisesta ulottuvuudesta on laajasti suoraa ja epäsuoraa tutkimusmateriaalia.

Neuropiireissä (hehheh) kuuleekin usein sanottavan, että liikkeen ammattilaiset työskentelevät aina neurologian parissa, tiedostavat he sitä tai eivät. Allekirjoitan väittämän. Hermosto toimii monella tapaa yhteisenä nimittäjänä usealle liikunta- ja terveysalan ilmiölle, ja ymmärrys neurologiasta kirkastaa kenen tahansa alan ammattilaisen käsitystä ihmiskehosta, kivusta, liikkeestä ja suorituskyvystä.

Niin sanotut kontekstuaaliset tekijät eittämättä ovat aina osa terapiaprosessin yhtälöä. Erilaisten vaikutusmekanismien kuittaaminen niillä ei kuitenkaan auta viemään käsitystämme eteenpäin, eikä se tarjoa likimainkaan tyydyttävää selitystä erinäisiin asiakastyön ilmiöihin. Lopulta kontekstuaaliset tekijätkin vaikuttavat kokonaisuuteen lopulta nimenomaan vuorovaikuttaessaan hermoston kanssa.

Siispä seuraavan kerran, kun törmäät kirjallisuudessa tai keskusteluissa mainintaan neurofysiologisista vasteista, pysähdy kutittelemaan ammatillista uteliaisuuttasi kysymyksellä: mitkä neurofysiologiset vasteet?